Luovuus pilalla kun mainitaan rutiinit, säännöt ja aikataulut?
Itse kuulun ihmisryhmään, jolle kaaos sen kaikissa muodoissaan, oli kyse kodin siisteystasosta tai epävarmuustekijöistä työelämässä, on lähes kirosana. Turvallisuushakuisena pyrin karsimaan jatkuvasti elämästäni kaaosta aiheuttavia tekijöitä, jopa ajoittain menemällä naurettavuuksiin asti. Kun olen stressaantunut ja elämässäni on liian monta kysymysmerkkiä, pääni sisällä vallitse tuo kirottu kaaos, alan siivota ja järjestellä ympäristöäni pakonomaisesti. Kun mieli on sekasortoinen, se hakee luonnollisesti turvaa ja järjestystä yrittämällä epätoivoisesti pitää oma elinympäristö ja reviiri järjestyksessä. Kaaoksen vastakohta on järjestys. Mutta onko kaaos pelkästään huono asia?
Olen kuullut sanottavan monessa yhteydessä että järjestys, sovinnollisuus, rajat etc. tappaisi luovuuden eli toisin päin käännettynä vain kaaoksessa luovuus pääsee kukkimaan.
Tovin asiaa tutkittuani törmäsin ajatukseen, jossa suositeltiin johtamaan yritys kaaoksen reunalle (edge of chaos). Teorian mukaan kaaoksen reunalla oppiminen ja itseorganisoituminen onnistuvat parhaiten. On selvää, että mikäli yrityksen menettelytavat ovat liian vakaita, toiminnasta tulee kankeaa ja byrokraattista ja on varmasti omiaan kuihduttamaan luovuuden.
Mutta entä sitten kaaoksen eli epävakauden reuna? Kaaoksen reunalla vallitsevassa epävakaassa tilassa pystytään mahdollistamaan luovuus kaikkein potentiaalisimmin. Se on tila, jossa annetaan ajatuksen liitää ilman rajoja, synnytetään keksintöjä, ideoita ja saadaan aikaan uutta ja innostavaa. Yrityksen pitäisi siis pystyisi toimimaan riittävän vakaana, jotta se takaisi perustoimintojen jatkuvuuden, mutta keikkua samalla kaaoksen reunalla innovatiivisuuden mahdollistamiseksi. Kuulostaa saavuttamattomalta tai ainakin pelottavan työläältä. Kysymys kuuluukin, miten säilyttää balanssi vakiintuneiden ja vakautta haastavien asioiden välillä?
Tajusin tätä tasapainoilu- dilemmaa miettiessäni myös, että omassa elämässäni liiallinen vakauden hakeminen pidemmän päälle tylsistyttää. Toisaalta taas täydellinen kaaos tekee arkielämästä mahdotonta. Jälleen kerran henkilökohtaisen kasvamisen paikka, kuinka löytää tasapaino näiden välillä.
Tasapainottelua kaaoksen partaalla työelämässä
Jotta työelämässä yritys pystyy luovimaan vakaasti kaaoksen reunalla, tarvitaan selkeät ohjeet ja toimintamallit. Jokaisella työntekijällä pitää olla täysi selkeys omasta työnkuvastaan sekä roolistaan. Yrityksen pitää tarjota pysyvyyttä selkeiden rakenteiden avulla. Kun nämä puitteet ovat kunnossa, voidaan antaa tilaa hipaista kaaosta eli vapauttaa luovuus. Parhaimmillaan näiden ollessa balanssissa, syntyy antoisaa dialogia, väittelyitä ja ristiriitoja, vanhan systeemin kyseenalaistamista (ja sen muuttamista jos on tarpeen), oppimista ja ennen kaikkea kaivattua luovuutta. Aiheesta on kirjoitettu valtava määrä kirjoja ja tehty tutkielmia, joten tässä parissa lauseessa tiivistettynä olevat ajatukset ovat vain jäävuoren huippu. Tarkoitus onkin lähinnä herättää keskustelua ja tehdä havaintoja omien arkipäiväisten huomioiden kautta.
Let it go
Huomaatko kenties itse hakevasi elämääsi liikaa vakautta ja turvaa ja kartat kaaosta kuin ruttoa? Onko pohjimmiltaan pelkonasi se, että mitä muut ajattelevat, jos heittäydytkin johonkin täysin tuntemattomaan? Saatat missata hienoja hetkiä, tapahtumia ja tilaisuuksia vain koska uudet ja vieraat asiat tuntuvat lähtökohtaisesti pelottavilta. Frozenin Annaa ja Elsaa lainatakseni: “Let it go, let it go, Turn away and slam the door —I don’t care what they’re going to say!”
Oletko toisen ääripään, luovan hulluuden ja irtipäästetyn kaaoksen ihmisiä? Vakiintunut ja “harmaa arki” ovat asioita, joiden kohtaamista välttelet, jos ei muuten niin ainakin luovuuden menettämisen pelossa. Mikäli elämäsi on yhtä komein askelin kriisistä kriisiin hyppimistä, saattaisi ripaus vakautta lisätä konkreettisesti luovuutta, kun voimavarat eivät kulu kaaoksen keskellä rämpimisestä selviytymiseen. Kaaos nimittäin on oikeasti jatkuvana olotilana todella kuluttava.
Moni yrityselämässä toimiva käytäntö voidaan jalkauttaa suoraan perhe-elämään. Päätin siis toimeenpanna ajatusmallin muutoksen konkreettisesti omassa arjessani. Myönnän edelleen ja olen sen asian kanssa sinut, että tarvitsen selvästikin keskivertoihmistä enemmän pysyvyyttä. Aion jatkossa vahvistaa kaipaamaani vakautta luomalla perhearkeen täsmällisemmät rutiinit ja kirkkaammat toimintamallit sekä jakaa vastuuta tekemisistä selkeämmin.
Kun se puoli on kunnossa, ei hetkittäinen epätietoisuus, hitunen kaaosta ja arvaamattomuutta, ahdista niin paljon ja saatan jonain päivänä jopa nauttia – tai no, sietää, kaaosta niin kotona kuin työelämässä.
Elämä voi siis olla yhtä aikaa vakaata ja kaaosta, eikä toinen sulje pois toista. Tarvitaan tasapainoa ja selkeyttä, jottei luisu liiaksi toiseen ääripäähän. Jos ja kun löytää balanssin, voi ottaa askeleen seuraavalle levelille niin työelämässä kuin arjessakin ja löytää täysin uusia suuntia ja ajatusmalleja vanhojen tilalle.
Terveisin,
Suvi Lohilahti
BPM -Maker3D
